Viikonlopun viettoa

Viikonloppumme kuvin. Olimme aikeissa lähteä perjantaina kotipuoleen, mutta koska pääsimme molemmat vasta poikkeuksellisen myöhään kotiin, niin päätimme siirtää reissun hamaan tulevaisuuteen - potentiaalisesti ensi viikolle. Kiva olisi kuitenkin mennä, nyt kun on tällaista stressitöntä aikaa koulunkin puolesta. Eivät paina tentit, eivätkä kirjalliset työt. Vastuu omasta ammatillisesta oppimisesta korkeintaan, mutta se ei vapaa-aikaa kyllä varjosta.

Paikkailimme siis vain univelkoja, katselimme sarjoja, teimme suursiivouksen ja kokkailimme aamupalaksi uunimunakkaita ja lounaaksi itämaista kookos-kanakeittoa. Päätin olla kaukaa viisas ja päällystin uudet kirjat kontaktimuovilla. Lisäksi keksin sijoittaa ne olohuoneen TV-tason sisään, sillä hyllytilan loputtua ne ovat koko loppukesän lojuneet milloin milläkin pöytätasolla.

Viikonlopun kohokohta taisi olla sunnuntainen nopea visiittimme Itäkeskukseen, josta löytyi sillä hetkellä ainoa auki oleva raakaruokia myyvä eläinkauppa. O myös tarjosi meille ravintolaillallisen Fonda del Solissa, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Nopea ja ystävällinen palvelu sekä hyvä hinta-laatusuhde saavat meidät varmasti palaamaan jatkossakin.

Kauppareissun jälkeen heitimme lenkin syksyisessä Vuosaaressa.

Pysähdyimme ihmettelemään Skatan tilan hevosia, joihin Taikkis olisi mieluusti mennyt tekemään lähempääkin tuttavuutta. Hevoset sopivat hyvin päivän teemaan, sillä illalla kertailin hiukan hevosen jalkojen ja ruuansulatuskanavan anatomiaa sekä pakkasin laukkuuni mm. turvakengät tänään alkanutta hevossairaalan jaksoa varten. Kätevänä unohdin tosin esimerkiksi sellaiset hyödykkeet kuin avaimet ja eväät. Onneksi a) O on riittävän kultainen paikkaillakseen näitä mun lahopäisyyteni tuloksia ja b) en ollut edes ryhmämme ainoa! Jos meno on näin disorientoitunutta jo syksyllä, niin mitähän se mahtakaan olla keväällä? Hahah. Klinikkavuosi kerää selkeästi veronsa.

Lupaan jakaa ajatuksiani hevosjaksosta myöhemmin tarkemmin, sillä nyt on pakko lopettaa ja tarjota kädelleni hiukan kylmäystä ja lepoa - onnistuin nimittäin kokemattomuuttani telomaan sen jo ensimmäisenä päivänä. Hyvin vedetty päivä siis kaiken kaikkiaan!

Onneksi toistaiseksi jaksaa vain naurattaa.

Väliaikavuodatusta

Takana on nyt ensimmäisen Saaren jakson viimeinenkin viikko, jee! Ohjelmaan kuului tilakäyntien ohella terveydenhuoltokäynnin tekemisen harjoittelua navetassa sekä sikojen yleistutkimuksen, verinäytteenoton ja gynekologian (rektalisoinnin, vaginoskopian ja ultraäänitutkimuksen) harjoittelua. Lisäksi päivystin yhden yön, jona emme nähneet potilaista vilaustakaan.

Viikon mukavimpiin hetkiin kuuluivat olkikasojen alle kaivautuneiden, tyytyväisten sikojen ihastelu, O:n kanssa vietetty aamuhetki hänen kuskatessaan minua yhtenä aamuna sekä erään pikkupaikkakunnan huoltoasemalla nautiskeltu lounas perjantaina. Tylsempiin juttuihin kuuluivat aikaiset herätykset, pitkät ajomatkat Mäntsälään ja takaisin, potilaattomat päivät, jokailtainen eväiden pakkaus ja navettavaatteissa hiihtely.

Alkuviikosta otin itseäni niskasta kiinni ja aloin kertailla jälleen lehmäsairauksia, mutta hupsista keikkaa, kun posti kiikuttikin odotettua nopeammin luokseni paketin toinen toistaan mielenkiintoisempia pieneläinkirjoja, niin kuinkas siinä sitten kävikään...Utu omi laatikon ja minä kirjat.

Olen nyt ottanut tämän vuoden tavoitteikseni saavuttaa pieneläinpuolesta kertaamalla ja uutta oppimalla sellaisen tietotason, että kehtaan lähteä ensi kesänä praktiikkaan. En yritä kiivetä perse edellä puuhun, vaan aloitan näistä lyhyistä, helppolukuisista teoksista ja koitan luoda niillä itselleni hyvän tietopohjan. Paksumpia sisätautiopin raamatuita voin sitten lukea keväällä ja käyttää hakuteoksina, kun uhkaa mennä sormi suuhun.

Hevosia ja tuotantoeläimiä luen ainakin sen verran, että pärjään niidenkin kanssa. Saarella mulle heräsi ajoittain hyvinkin vahvana sellainen tunne, että mikäli jostakin olosuhteiden pakosta päätyisin kunnaneläinlääkäriksi, niin aika kauaksi mun unelmatyönkuvasta oltaisiin silloin tultu. Pieneläinpuolen ajattelukin taas saa jotakin sykähtämään sydänalan kohdalla. Kauanko mun vielä kuuluu taistella sitä paloa vastaan?

Tällä hetkellä tunnen koirien ohella erityistä kiinnostusta etenkin kissoja ja eksoja kohtaan. Olen jopa alkanut harkita kissoihin erikoistumista tai ainakin jokusen kissakurssin käymistä. Kukapa olisi uskonut? Eksot ovat olleet sydäntäni lähellä aina, mutta opintojeni myötä ne ovat väkisinkin jääneet paitsioon, kun eihän niistä täällä oikein puhuta, eikä niitä näe. Ainoan poikkeuksen tekevät kanit, joista olenkin nyt viime aikoina jälleen innostunut. Mullahan on taustalla varsin vankka kanihistoria, joten mikään ennenkuulumaton juttu tämä ei toisaalta ole.



Ei siis ole kyse siitä, ettenkö tykkäisi myös tuotantoeläimistä. Kyllähän ne lehmät ja etenkin pienet vasikat aivan ihania ovat, eikä sioissakaan mitään vikaa ole. Mutta pieneläimet ovat vain mulle itselleni se juttu - niiiin paljon läheisempi kuin tuo tuotantoeläinpuoli, etten oikein näe, miten sitä kuilua enää tässä vaiheessa kurottaisiin kiinni. Ehkä, jos olisin viettänyt kaikki kesäni maaseudulla, työskennellyt siementäjänä, lomittaja tai jotakin...? En tiedä.

Musta tuntuu, että mulla tämä kontrasti tuotanto- ja pieneläinten välillä on aika paljon suurempi kuin monella kurssikaverillani. Suurin osa vuosikurssistamme taitaa suunnata nimenomaan kuntaan, joten edustan siinä mielessä vähemmistöä. Omasta klinikkaryhmästänikin taidan olla kaikkein eniten pieneläimiin kallellaan: yhdestä tulee ainakin huippu lehmäpraktikko, yhdestä huippu hevoslääkäri ja kolme taitaa vielä punniskella vaihtoehtojaan.

Yritän kuitenkin vielä psyykata itseäni olemaan sulkematta mitään ovia tässä vaiheessa. Katsotaan nyt nämä kortit vielä loppuun ja tehdään lopullisia päätöksiä vasta hiukan myöhemmin. Oli vain pakko päästä tuulettamaan tämänhetkisiä ajatuksiani siltä varalta, että ne muuttuvatkin tässä matkan varrella vielä radikaalisti.

Voinpa sitten käydä täällä taivastelemassa näitä tämänhetkisiä haaveitani! ;)

Discshop

O  upgreidasi koirafrisbeeharrastuksensa eilen uudelle tasolle hankkimalla kolme uutta koirakiekkoa. Alunperinhän meiltä löytyi vain yksi Zooplussalta tilattufrisbee, joka oli tosin saanut ihan kohtalaiset arviot koirafrisbeeharrastajien kiekkovertailussa. Näistä uusista lätyistä tuo lila on ymmärtääkseni pitkälle lentävä kiekko (7,90e)  ja valkoiset standardikilpakiekkoja (4,90e/kpl).

O:n mukaan uusia kiekkoja oli hieman helpompi heittää ja ne pysyivät kauemmin ilmassa. Itse en mahtavine heittosuorituksineni (:D) huomannut suurta eroa muussa kuin kiekkojen mallissa ja koossa, mutta rehellisesti sanottuna pysyttelinkin enimmäkseen kameran takana.

Aluksi Taikkis oli ihmeissään kiekkojen lisääntyneestä lukumäärästä ja arkaili hiukan uusien kiekkojen kiinniottoa. Nopeasti se kuitenkin innostui, kun huomasi, että nyt kiekkoja ehti lennättää moninverroin enemmän samassa ajassa, kun ei jatkuvasti tarvinnut juosta vain sen yhden perässä. Entistä mielekkäämpää niin ihmisille kuin koirallekin!

Olen vähän yrittänyt houkutella O:a osallistumaan jollekin koirafrisbeekurssille, mutta eipä tuo ole ainakaan vielä rohkaistunut. Joskin tärkeintähän kai on, että koirien kanssa puuhastellaan mukavia - tapahtuipa se sitten säännöllisesti tietyllä kellonlyömällä joka viikko tai satunnaisen vaihtelevasti. Musta tuntuu, että tuo jälkimmäinen sopii meille ainakin tässä elämäntilanteessa kaikkein parhaiten, eivätkä koiratkaan ole valittaneet.

Ulkona vallitsi jotenkin spooky tunnelma, kun toiselta puolelta taivas oli pilvessä ja musteni mustenemistaan, mutta toiselta puolelta aurinko paistoi kuitenkin täydeltä terältä.

Pian tulikin vettä melkein vaakasuoraan vasten kasvoja. Ehdin kuitenkin kuvata uusien kiekkojen testailusta pienen videon ennen sateen alkua.

Löytyykö linjoilta muita koirafrisbeestä kiinnostuneita?

Siisti täytyy aina olla

... sanoi kissa hietikolla. Raapi päälle tarpeenteon pienen sievän santakeon.

Mainitsin taannoin, että mulla on ollut suunnitteilla monennäköisiä projekteja sisäkissojemme hyvinvoinnin lisäämiseksi. Yksi niistä oli kolmas hiekkalaatikko, joka on nyt saanut toimittaa virkaansa muutaman viikon ajan. Kissoillahan olisi hyvä olla kissojen lukumäärä + 1 kpl hiekkalaatikoita, jotta niillä riittäisi laatikoiden suhteen valinnanvaraa, eivätkä ne alkaisi pantata pissaansa esimerkiksi puhtaan laatikon puutteessa tai toisen kissan blokatessa pääsyn sille ainoalle laatikolle. Tietysti mutkia voi oikoa siivoamalla laatikoita useammin ja perheessä, jossa kissat ovat päättäneet kuulua keskenään samaan laumaan ei tuollaisen kiusanteon mahdollisuutta tarvitse juuri murehtia.

Silti meiltä uupui yhtälöstä vielä tuo yksi laatikko ja halusin sen ehdottomasti hankkia. The more the better.  Ja koska tarkoituksena oli vain helpottaa kissojen laatikolla käymistä ja lisätä niiden hyvinvointia, valittiin laatikkokin täysin sen perusteella. En siis vieläkään hankkinut meille perinteistä kissanhiekkalaatikkoa, vaan laakean sängynaluslaatikon.

Luontaisessa elinympäristössäänhän kissoilla olisi suuri hietikko, jolla kuopsuttaa ja jolta valita puhdas, koskematon pissapaikka. Nykyiset ihmisen näkökulmasta helppokäyttöisiksi suunnitellut kissanvessat tarjoavat tähän aika rajalliset mahdollisuudet. Sängynaluslaatikko sen sijaan tarjoaa tilaa puuhastella. Tekisi melkein mieli käydä ostamassa vielä isompi laatikko. 

En nimittäin tiedä, onko kyseessä vain uutuudenviehätys, taatusti hajuton laatikko, sen suojainen sijainti vai todentotta tuo kuopsuttelun ja pissapaikan hakemisen mahdollisuus, mutta sängynaluslaatikko on saavuttanut poikiemme keskuudessa aivan valtavan suosion - ainakin jos pissojen ja kakkojen määrää pidetään kriteereinä. Erityisen iloinen olen siitä, että uusi laatikko on täyttynyt pienen pienistä pissapaakuista, mikä viittaisi siihen, että kissat käyvät laatikolla usein, eivätkä panttaa virtsaa rakossaan, mikä altistaisi helpommin pissavaivoille. Samaan aikaan sekä Modkat että rahiin integroitu vessa ovat jääneet selkeästi vähemmälle käytölle. Tulevaisuus näyttää, tasoittuuko laatikoidenkäyttöprosentti uutuudenviehätyksen hälvetessä vai oliko tämä kissojen mielestä todella näin superjees-juttu.

Siihen asti voin vain listata teille hiekka-aavikkolaatikkomme huonot ja hyvät puolet.

Plussat
+ helppo ja edullinen ratkaisu toteuttaa
+ runsaasti kaivelutilaa kissoille
+ suojaisa sijainti takaa kissoille yksityisyyttä tarpeiden tekemiseen
+ avonainen boksi on helppo siivota
+ pyörät boksin alla helpottavat sen esiin vetämistä ja siivousta
+ hyvä tapa hyödyntää usein hukkatilaksi jäävää sängynalustaa ja saada iso kissanvessa mahtumaan pieneenkin asuntoon
+  helppo tapa piilottaa kissanvessa katseilta

Miinukset
- hiekan leviäminen: tämä on kaikista vessoistamme ehdottomasti pahin sotkujen aiheuttaja kuramattopatentista huolimatta
- teollista syövien kissojen kohdalla hajuhaitat saattaisivat nousta kynnyskysymykseksi, kun mietitään vessan sijoittamista oman sängyn alle, mutta kuten todettu, meillä ei tätä ongelmaa enää ole

All in all, plussan puolelle jäädään kuitenkin selkeästi. Onko muilla kissaihmisillä kokemuksia vastaavasta ratkaisusta?

Wake me up when it's all over

Tämän viikon saavutuksia:

- aika monen lehmän pyllyn kaivelu - nyt löydän rektalisoimalla reisi- ja kohtuvaltimon, vasemman munuaisen, pötsin, aortan, kohdun ja munasarjat! Opin nostamaan kohdun lantio-onteloon, arvioimaan mahdollista tiineyttä sekä etsimään munasarjoista keltarauhasia ja follikkeleita.Voin kertoa, etten ole milloinkaan ollut yhtä yltä päältä siinä itsessään kuin näiden sessioiden jälkeen. Sontaa löytyi niin naamasta kuin hiuksistakin. Lisäksi oikea käteni tuntui siltä, kuin olisin tehnyt kovemmankin hauistreenin.

-  virtuaalinen retki sikalan oloja arvioimaan. Tämän ei siis alunperin pitänyt olla virtuaalinen, mutta käynti peruuntui viime hetkillä, joten piti soveltaa. O oli varmaan ihan tyytyväinen, kun saavuin kerrankin kotiin ajoissa ja ilman ympärillä leijuvaa hajupilveä.

- Saaren pieneläinvastaanotolla häärääminen. Se on siitä mukava paikka, että siellä pääsee näkemään paljon sellaisia potilastapauksia, jollaisia tulee mitä luultavimmin itsekin hoitamaan. Taisin yhden päivän aikana nähdä esimerkiksi enemmän iho- ja korvavaivojen diagnostiikkaa ja hoitoa kuin edellisessä jaksossa yhteensä.

- sain vihdoin käyttööni keväällä tilaamani iiiihanan värisen EKY:n hupparin, joka nyt uutena tuntuu vielä niin pehmoiselta ihoa vasten, että olen nyt viihtynyt tässä vähän liiankin kanssa. Alkuperäisenä tarkoituksenanihan oli pyhittää tämä vain koulukäyttöön.

- motivaattoreikseni tilasin muutaman uuden pieneläinopuksen. En mitään suuria hakuteoksia, vaan sellaisia kevyempiä, opiskelijan lukuaikatauluun sopivia kirjoja, jotka toivottavasti ehdin lukaista läpi ennen ensi kesää. Edes suunnilleen. Luvassa olisi nimittäin mm. eksokirjoja ja kissakirja. En malta odottaa!

- sain vihdoinkin hankittua sen navetta-, sikala- ja tallikelpoisen hoitajakellon Itiksen Ur&Pennistä. Ei mikään maailman kaunein, mutta ajanee asiansa! Mullahan on pieneläinpuolella käytössä se koiranmuotoinen kello, mutta en halua hukata sitä mihinkään lantakasaan. Onnistuisi minulta nimittäin varmasti alta aikayksikön!

- ilmoitimme Jodan elämänsä toiseen näyttelyyn. Pitäähän sitä nyt käydä hakemassa vielä toinen mielipide pikkuäijästämme.

- kävimme pitkästä aikaa leffateatterissa. Leffa, Blue Jasmine, oli kyllä aika huono, mutta olipa silti kivaa unohtaa kaikki arkihuolet hetkeksi. Samalla tuli käytettyä viimeinen sarjalippumme.

- aloitimme halloweenin suunnittelun. Näillä näkymin tiedossa olisi tänäkin vuonna jonkinlaiset pippalot. Aloitimme reseptien kokeilun läpinäkyvistä perunalastuista, mutta vaiva-laatu-suhde ei näissä oikein kohdannut.

- löysin Lanttilasta tänään kivat halloween-korvikset kahdella eurolla. Tosin jalkojen määrästä päätellen kyseessä taitaakin olla aivan jokin muu otus, kuin miksi sen alunperin luokittelin ;)

- muihin kirppislöytöihin kuuluivat uusi varahiusharja (1e), arkilasit (0,30-0,50e/kpl), valkoinen pupumalja pääsiäistä odottelemaan (2e), 2 litran muovikannu nanon täyttämiseen (1,80e) ja neulasetti haalarimerkkien ompeluun (1e).

 - ihanan arkiviikonlopun viettäminen siivoamisineen, lenkkeineen ja leffailtoineen

Naksukoira on päättänyt heivata kesäturkkinsa ja tekee sen nähtävästi kertarysäyksellä. Huomasimme eilen, että siitä lähtee tukoittain karvaa - edellispäivinä ei mitään! Oli sitten pakko ottaa perinteinen harjasin-koirani-ja-näin-paljon-siitä-lähti-karvaa -kuva. Täytyy kyllä sanoa, että siitä ei ole milloinkaan lähtenyt näin paljon karvaa kuin nyt. Toisaalta sitä ei myöskään ole koskaan aiemmin ollut näin paljon. Syytän barffausta!

Taikkis sai myös uuden hienon Hurtan hihnan kurssikaveriltani A:lta, jonka käteen se ei kuulemma sopinut. No, meille sopi, ilomielin! Musta tuo on aivan ihana ja vieläpä heijastimella varustettu. Kiitos A! :)

Näyttääpäs blurratulta :D Kamera taisi häikäistyä tosta pinkistä.

Tuli samalla otettua kunnolla etäisyyttä tähän blogiin. Välillä mietin, että jaksaako mun arkilörpöttelyt kiinnostaa ketään niin paljon, että mun kannattaa käyttää niiden kirjoittamiseen se aika, mikä niihin menee. Toisaalta nää on juuri niitä juttuja, joita haluan säilöä itseäni varten ja joita tykkään lukea muiden blogeista. 

Olis mulla toki muutama kenties mielenkiintoisempikin juttu hihassa - ajattelin julkaista esimerkiksi kissojemme viikottaisen raakaruokintakaavion, jahka tästä kerkiän. Olisi kuitenkin mukava kuulla, minkä tyylisten juttujen perässä te lukijat olette tänne eksyneet. Kissa-, koira-, opiskelu-, ruoka-, sisustus...? Kuulisin kovin mieluusti ja toiveitakin saa esittää!

Joka tapauksessa toivotan jälleen mukavaa viikon alkua kaikille! Itselläni on edessä viimeinen viikko tuotantoeläimiä - sen jälkeen siirrytäänkin takaisin Viikkiin ja hevospuolelle. Hui!