sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Take me back to parasites, baby...

... back into their wonderland...

Multa on muutamaan otteeseen pyydelty postausta tyypillisestä päivästä eläinlääkiksessä. Tämä postaus olisi nyt sitten hiukan sen henkinen, vaikka mun alunperin pitikin kuvailla vain erilaisia meille esiteltyjä loisia. No, jossain vaiheessa se kuvailu vain lähti vähän lapasesta :D












EE-talo. Täällä vietetään suuri osa prekliinisen vaiheen opinnoista. Yläkerrassa sijaitsee kaksi oppimiskeskusta eli kurssisalia, joihin mahtuu noin puolet vuosikurssistamme kerrallaan mikroskopoimaan, tekemään labratöitä tai muita vastaavia harjoituksia. Alakerrassa on anatomian ja patologian leikkelysalit, joissa nimensä mukaisesti leikellään. Raatoja

Pääsääntöisesti kaikki, mikä tapahtuu kurssisaleissa tai leikkelysaleissa, on pakollista ja kaikki, mikä tapahtuu luentosaleissa, on vapaaehtoista.


Sisällä näyttää sitten tältä. Uutta ja siistiä.

EE-talon miinuspuoli on kuitenkin siinä, että rakennuksesta ei löydy kuin yksi luentosali, joka on vuorotellen eri vuosikurssien käytössä. Varsin suuri osa luennoistamme pidetäänkin lähistöllä sijaitsevissa maa- ja metsätaloustieteellisen rakennuksissa (B-, C- ja D-talot).


Tässäpä sitten tämä oma luentosalimme. Ihanan tummaa, hämärää ja pehmeää (lue: nukuttavaa)...


Teetä tai kahvia siis tarvitaan! Ainakin, jos ei aamun sääntömääräistä kuppostaan ole ehtinyt nautiskella. Nämä kuvat ovat torstailta, jolloin meillä (kuten muillakin viikon luennoilla) oli elinpatologian luennolla Liverpoolin eläinlääkiksestä professori puhumassa ruuansulatuskanavan patologisista muutoksista ja erilaisista sairauksista.

Englannin kuuntelu vaati ihan omanlaisensa tsemppivaihteen kytkemistä päälle, jotta pysyi kärryillä. Prujuissa vilahteli outoja termejä ja pienoinen ahdistuksen ilmapiiri vihmoi opiskelijoiden yllä.

"Tajusin tänään, että opiskelen lääketiedettä. Voiko tätä vielä vaihtaa?", muotoili joku osuvasti Facebookkiin. Joku kolmonen puolestaan heitti, että koko elinpatologian ideahan on siinä, että sitä tentitään vielä koko seuraavakin vuosi :D

"Ahdistavasta kurssista toiseen" näyttäisi olevan kakkosen kevään teema.

Luento kesti kymmenestä kahteentoista ja sen jälkeen kävimme porukalla syömässä. Nälkä oli vissiin niin kova, että unohdin kameran olemassaolon :D Syön joka päivä yliopistolla salaatin ja torstain annos (tofusalaatti) ei ollut sieltä houkuttelevimmasta päästä, joten ette menetä mitään.


Lounaan jälkeen oli sitten vuorossa mun ryhmän toinen (ja viimeinen) parasiittilabra neloskerroksen kurssisalissa.


Päivän aiheena oli tiedekuntamme entisen parasitologian proffan loiskokoelman esittely ja ihmettely sekä jokusen potilastapauksen selvittely.


Joku oli hiljattain kommentoinut, ettei niinkään ällöty leikkauksista, vaan erilaisista matosista. Mä itse olen kasvattanut kotona niin montaa erilaista ötökkää jättijauhomadoista torakoihin, että musta nämä makroskooppiset ötökät on ihan kivoja ja osa jopa kauniita. (Pelottavaa, miten nämä meidän opettajien viljelemät ilmaukset ovat alkaneet tarttua...:D)


Kukin voi sitten tahollaan muodostaa oman mielipiteensä:

Hevosen mahasaivartaja, Gasterophilus spp. Näyttävät sellaisille purkissa myytäville silkkitoukan kotelovaiheille :)


Suolinkaisia.






Lisää mahasaivartajia

Nämä näyttivät ihan siileille syötettäviltä bambumadoilta! :D



Leishmanioosiin kuolleen espanjantuontikoiran nahankappale.

Vanha proffa kertoili kivasti loisista ja näytteiden takana piilevistä potilastapauksista ja kierrätti purkkeja käsissämme.


























Seuraavaksi siirryimme mikroskooppien kimppuun omia "potilastapauksiamme" selvittämään.








Tehtävänantoja oli yhteensä neljä ja yksi niistä piti sisällään eri kirppulajien (kissan-, koiran-, linnun- ja oravankirppu) tunnistamista. Lajithan muistuttavat kovasti toisiaan, mutta päiden ja vertailukuvien perusteella ne pystyi erottamaan toisistaan.



Eräässä toisessa pisteessä tunnisteltiin heisimatoja ja pohdittiin niiden kliinistä merkitystä ja hoitamista. Lopuksi kävimme oikeat vastaukset yhdessä läpi ja keskustelimme kustakin tapauksesta.

Aika haasteellista, mutta palkitsevaa! Tällaisista harjoituksista tuntuu jäävän ehkä jotain oikeastikin käteen :)



Jos mulla joskus on oma työhuone tai klinikka, niin haluan sinne tällaiset (kirpun elämänkierto) :D

Lopuksi vielä muutama sana aiemmin mainitsemastani loislääkeresistenssistä, kun jotkut siitä aiemmin kommenttiboksissani kyselivät.

Meille, tulevalle eläinlääkäripolvelle, on siis nyt opetettu, että säännöllisistä, kaksi kertaa vuodessa tapahtuvista (ei siis koske pentuja tai tiineitä) madotuksista olisi alettava luopumaan (pois lukien ehkä ulkokissat, joilla varmasti on matoja) ja siirryttävä sen sijaan ulostenäytteiden perusteella määrättäviin kuureihin. Siis jos näytteistä mitään löytyy.

Syy tähän piilee siinä, että säännölliset kuurit edistävät resistenttien loiskantojen kehittymistä. Tällä menolla meillä voi pian olla edessämme tilanne, jossa nykyisin käyttämämme loislääkkeet eivät enää toimi, koska kannat ovat muuntuneet. Siinä vaiheessa loisista voi tulla huomattavasti nykyistä inhompia vastustajia. Eihän antibioottejakaan mikrobilääkkeitäkään määrätä turhaan tai ennaltaehkäisevästi, joten miksi sitten loislääkkeitä...?

Hevosilla matolääkeresistenssi on jo todellisuutta, mutta pieneläinten kohdalla saatamme vielä pystyä muuttamaan laivan kurssia. Valitettavasti iso laiva vain kääntyy kovin hitaasti ja vanhempi eläinlääkäripolvi varmasti opastaa vielä asiakkaitaan säännöllisiin madotuksiin.

Ilahduin kuitenkin viimeksi töissä ollessani, kun huomasin, että erään matolääke-esitteen ohjeistuksessa neuvottiin jo joko madottamaan lemmikki kaksi kertaa vuodessa TAI ulosteanalyysin perusteella. Vielä kun joskus saataisiin käännettyä nuo vaihtoehdot päinvastaiseen järjestykseen ;)

Hiukan kalliimpaahan tuo näytteiden tutkiminen on, mutta toisaalta sitä ei tarvitse tehdä kuin pari kertaa vuodessa hiukan tartuntariskistä riippuen ja paremmin käytettyä rahaahan se on kuin turhiin tai vääränlaisiin lääkkeisiin käytetty ;) Meille opetettiin, että osa eläimistä on herkempiä sisäloistartunnoille madotuksista riippumatta ja osa ns. "nollaeläimiä", eli immuunijärjestelmä pitää loiset tehokkaasti loitolla. Tällaisten eläinten madottaminen on aivan turhaa ja ulostenäytteiden tutkimisvälitkin voi huoletta pitää varsin pitkinä.

Haastan nyt kuitenkin blogini lukijat (niin säännölliset kuin satunnaisetkin) kantamaan kortensa kekoon ja kiikuttamaan lemmikkinsä ulostenäytteen seuraavan madotusajankohdan lähestyessä klinikalle tutkittavaksi sen sijaan, että marssisi suoraan apteekkarin pakeille.

Uskaltaako kukaan luvata vastaavansa haasteeseen? :)

PS. Uudet lukijat/pääsykoelukijat: linkitin aiemmat pääsykokeisiin liittyvät kirjoitukseni suoraan tuonne oikeaan reunaan blogiarkiston alapuolelle, että löytyisivät helpommin :)

perjantai 25. helmikuuta 2011

Kerran kävin kokkareilla

... enkä muuten ole ihan varma, menenkö enää toista kertaa :D Ei vaan mennyt taas ihan niinkuin elokuvissa.

weheartit.com

Luennot luento loppui keskiviikkona kahdeltoista ja syömässä käytyäni kiitelin kotiin. Tässä kohtaa sanavalinta "kiidellä" on tosin sarkastinen ilmaus: eipä Vantaalle noin aikaisessa vaiheessa päivää niin vain kiidellä...  Koira ulos, suihkussa käynti ja viimeisenä hiusten kimppuun. Sanomattakin selvää, etten saanut niille sitten mitään tehtyä, en mitään esittelykelpoista ainakaan.

Kiire tuli ja lopulta oli pakko juosta kadun varteen. Onneksi dösä oli myöhässä, joten ehdin kuin ehdinkin kyytiin. Asemalla aloin sitten laskiskella, että hetkonen, mähän olen ainakin puoli tuntia etuajassa... Grrreat. Ei muuta kuin kauppoihin hetkeksi aikaa kuluttamaan. Löysin mustan satiinirusetin, jonka ymppäsin kampaukseen tietämättä vieläkään, miltä se oikeastaan näytti :D

weheartit.com
Seuraavalle Helsinkiin lähtevälle junalle tuli sitten vähän kiire. "Krits", sanoivat sukkahousut, kun saappaiden vetoketjun kohtasivat. 

Kiitos kuitenkin sille naismaailman koettelemuksia sympatiseeraavalle kauppiaalle, joka oli ymmärtänyt varustaa Pasilan aseman pikkuisen ruokakaupan yllättävänkin laajalla sukkahousuvalikoimalla! Ehkä joku Espoosta Helsinkiin pendelöinyt salkkunainen on joskus aamuruuhkissa kokenut saman karvaan kohtalon kuin minä ja jättänyt kaupalle tiukkasanaisen asiakaspalautteen sukkahousuvalikoiman laajuudesta. Onneksi mun tulevaan työasuuni ei tule kuulumaan korkkareita ja sukkahousuja, vaan erinäsillä eritteillä ja tasaisella karvakerroksella kuorruttuvat työvaatteet ja crocsit tai muuta yhtä shokeeraavaa :P


Pasilasta mun piti sitten jatkaa raitiovaunulla aka ratikalla aka sporalla juhlapaikalle, mutta olin lähtenyt liikkeelle periaatteella "kyllä se pysäkki varmaan jostain siitä läheltä löytyy". No, ei löytynyt. 

Kysyin joltakin paikalliselta neuvoa ja tulin ilmeisesti opastetuksi väärään suuntaan. Ei siinä mitään, korkkareilla ympäri Pasilaa harppominen on oikein mukava tapa viettää iltapäiväänsä. Jos on kesä ja arkivaatteet päällä.
weheartit.com
Pelkkien (silmäpakoisten, prkl!) sukkahousujen verhomien jalkojeni alkaessa muuttua lohenpunaisista sinipunaisiksi aloin jo harkita taksia ja erinäisiä muita epätoivoisia pelastautumisyrityksiä, kunnes lopultakin oikean linjan pysäkki ilmestyi näkyviin kulman takaa. Sanomattakin selvää, että seuraavaa sporaa sai sitten odotella sen vajaan kymmenen minuuttia.

Vantaalainen turistina Helsingissä...
Tulomatkan pienoisista vastoinkäymisistä huolimatta olin kuin olinkin suunnilleen niihin aikoihin perillä, kun ensimmäisen puheen oli tarkoitus alkaa. Ihan vain kuullakseni, että se alkaakin vasta 40 minuutin kuluttua. 
...

:D


No, mikäs siinä, jäipä sitten aikaa nautiskella näistä:







Olin siinä vaiheessa jo niin huvittunut kaikesta päivän sisältämästä tragikomiikasta, että sorruin heittämään karppauksenkin romukoppaan siksi illaksi. Seuraava päivä palkitsikin mut sellaisilla vatsakivuilla, että päädyin ihan vapaaehtoisesti aloittamaan nyt hiukan tiukemman karppausvaiheen ;) Onneksi sentään tajusin pitää jotain rotia, noi oli nimittäin ihan törkeän hyviä kaikki! :)


 Ja juhlan aiheenahan oli tosiaan meidän ainejärjestön uudet tilat Vallilassa. Aika kivan näköistä jälkeä olivat saaneet aikaan! :)


Ohjelmaan kuului muutama puhe, soittoesitys ja muuten sitten vain yleistä hengailua. 

En tosin sitten tiedä, kuinka villiin menoon ilta jatkoilijoiden kohdalta päättyi, itse kun olin kotona jo siinä kymmenen maissa.

Eilen aloittelin sitten hiomaan hiukan parempia välejä parasiitteihin. Ne on musta jotenkin kivoja opetella, mutta niitä on vain liikaa! Niinpä saatoin siinä lukemista vältellessäni tekaista myös kandini ensimmäisen version tiivistelmää lukuunottamatta valmiiksi ja tänään sain siitä jo palautteenkin. Muutama tarkennus pitää vielä tehdä ja sitten on valmista!

Yksi murhe siis karsittu listalta :)

tiistai 22. helmikuuta 2011

Tänäänenteeyhtäänmitään -päivä

Paitsi patologian tentin. Ja vähän palkitsevaa shoppailua. Ja siivoilua. Ja agilitya. Mutta mitään järkevää, u know.

(Mun elämää tarkemmin stalkanneet huomannevat tässä vaiheessa, että kyseessä on eilen kirjoitettu postaus, joka jäi kesken siitä iloisesta syystä, että Blogger päätti ilmoittaa mun ilmaisen kuvakiintiön kulkeneen nyt rajallisen tiensä päähän, enkä jaksanut yöllä enää alkaa uutta paikkaa mietiskelemään... Päädyin ensin TinyPicciin ja sitten Photobuckettiin mutta äääää miten hidasta ja inhottavaa, tähänkö tämä kaatuu... :( ) 

Ahkerimmat kurssikaverit aloittivat ilmeisesti suoraan tämän tentin jälkeen lukemaan seuraavaan, mutta multa ei kyllä löydy nyt kuteja moiseen itseruoskintaan. Pakko pitää muutama palautumispäivä välissä. Etenkin kun tämän tentin kohdalla ei lopulta jäänyt enää monen päivän laiskottelun jälkeen muita vaihtoehtoja kuin vanha kunnon all-nighter.

Kuva: weheartit

Olen silti yllättävän pirteä kolme tuntia nukkuneeksi, mutta eiköhän homma kostaudu viimeistään huomenna. Onneksi on taas näitä yhden luennon päiviä tiedossa, kun se englannin tasokoekin oli mennyt läpi!

Niinpä puolitoista tuntia tekstiä paperille suollettuani ja mozzarellasalaatin tyttöjen kanssa Unicaféssa pupellettuani suunnistin hypistelyshoppailemaan. Löysin tällaisen:

Merilasin valmistama "Esineiden koti"

Suokaa anteeksi nuo kauheat sormenjäljet lasin huipulla, mutta musta tää on aivan ihana! Nyt sujautin lasin sisään mielikuvituksettomasti vain jo esillä lojuneita käpyjä ja hopeakoristeita, mutta tässähän on potentiaalia vaikka mihin! Täytteeksi voisi laittaa (värillistä?) vettä, ruusun, erilaisia pähkinöitä, simpukoita, värikkäitä karkkeja, tulppaaneita, pajunkissoja... jouluna ehkä jotain ihania punaisia kiiltäviä koristeita tai vaihtoehtoisesti pipareita, kanelitankoja ja neilikoita tuoksumaan? Tykkään, että kodissa näkyy vuodenaikojen vaihtelu ja tätä kynttiläasiaahan voi tuunata kunkin mukaiseksi :)



Keskiviikkoa varten (tuota silmälasikoteloa lukuunottamatta, sen ainoa oikeutus on, että se on vaaleanpunainen ja ihana... ja mun vanha on rikki...) heittelin ostoskoriin myös tällaisia:


Luvassa on siis cocktail-tilaisuus, johon ajattelin vääntää jonkinlaisen nutturan kuvassa näkyvän valkin avulla. Eipä vaan ole kovin montaa päivää aikaa harjoitella ja oon aivan peukalo keskellä kämmentä kampausten nyhertämisen suhteen :/ (How do you girls do it?!)

Luultavasti tuunkin tyytymään johonkin viime hetken paniikkikiirehätäratkaisuun, ei oo nimittäin kovin lupaavasti alkaneet noi mun harjoitukset :D

Mitääntekemättömyys osoittauti lopulta hiukan pitkästyttäväksi, joten aloittelin hiukan tällaista projektia, joka ei kuitenkaan ole järkevä sanan varsinaisessa merkityksessä, eli en laske tätä huijaamiseksi:


Saapa nähdä, valmistuuko koskaan :D

Illalla pääsimme pitkästä aikaa agilityyn. Tällä kertaa rehasin jopa kameran mukaan.

Shetlanninpystykorva? Juoksut nostivat nyt sitten toisenkin korvan pystyyn. Jättekiva.

Ai mikä kamera? Missä?

Kaverin yli-ihana ja kauniskomeasuloinen 3kk nahkauros. Äääää tahtoo...

Kattokaa nyt! Mikä marmorointi ja huippuharrastevanhemmat ja ääää... :D

Täytyy sanoa, että hiukan me ollaan kyllä Iipun kanssa taas taannuttu... Musta putkikin oli niin jännä, että se piti oikaista melkein suoraksi, me kun ollaan treenattu aiemmin oikeastaan vain keltaisella! :P

Terkkuja tolle mun kivituhkaiselle takapuolelle! Kannattiko istua maassa kuvaamassa?

Ja sitten siirrytään huumoriosastolle. Pussia harjoiteltiin tosiaan nyt vasta toista kertaa...

"Katsos täältä sitten tulet"

"Ei kun tuonne päähän!"
"Ai näinkö?!"

Ja lopulta: viuh!

Suuri osa meidän hankaluuksista johtuu toki mun osaamattomuudesta. Ei ole niin helppoa tuo liikkeidensä hallitseminen, kun ei sitä ole oikein koskaan joutunut harjoittelemaan...


Ihanaa oli kuitenkin taas huomata, kuinka tohkeissaan pieni oli päästessään jälleen hallille :)

Se oikeastaan riittää mulle.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Heureka!


Yliarvioin patologian opiskelun vetovoimaisuuden, joten täältäpä taas löysin itseni uutta postausta näpyttelemästä :D Huomenna sitten apinan raivolla! Yeah, right.


Onneksi tuo olohuoneen ikkunasta pilkistelevä auringonvalo on tuonut hiukan piristystä. Ja tietysti metsämarjatee kermalla. Perjantai meillä olikin kokonaan vapaata. Viime vuoden lukulomat ovat kutistuneet yhteen päivään, vaikka asiaa on nyt paljon enemmän omaksuttavana.

Ja hiihtoloma, mikä se sellainen on? Mun ainoa kosketus siihen on eilen asemalla bongaamani maikkarin uutisauto, jolla oli hurauteltu kuvaamaan Helsingistä pohjoiseen pakenevia lapsiperheitä. Tai siis pakenemista yrittäviä lapsiperheitä. VR ei taaskaan pettänyt skandaalinhakuisia reporttereita! ;)



En olisi vakavasti otettava bloggaaja, jos en mainitsisi tällä hetkellä vallitsevasta säätilasta sanallakaan. Niinpä mun on ihan pakko mainita: kylmä!

Pakkasta leggareissa ja pipoitta uhmaten suuntasin kuitenkin eilen aiemmin mainitsemaani hamaan tulevaisuuteen eli vertaistukipiirimme uuden toimiston avajaisiin Ruskeasuolle.

Illan emäntä oli koonnut seinälle hienon kollaasin!










Parasiitteja, parasiitteja... Iski hiukan huono omatunto: pitäisköhän munkin alkaa tehdä asialle jotain? Tuntuu, että loiset ovat yhtenä harmaana massana päässä... tai oikeastaan vielä luentoprujujen ja kirjan sivuilla...

Matka jatkui kohti keskustaa...
Taidekuvia ;D


Päädyttiin paikkaan, jossa meidän oli pitänyt käydä jo pitemmän aikaa...



Ja heureka! Nyt se on löytynyt! Paikka, jonne voisi kuvitella lähtevänsä toistekin.

Aussie Bar

Törmättiin heti samaan porukkaan kuin muutama viikko takaperin osakunnalla ja hengailtiin sitten sillä porukalla loppuilta. Hassua, miten täälläkin vaan törmää jo tuttuihin! Ja Vantaan yödösät, niissä vain on sitä tunnelmaa :D

Mun lauantai sen sijaan tiivistyy tähän yhteen kuvaan:


Toivottavasti teillä on ollut vähän jännempää! :)